Elokuun puolen välin jälkeen mä plussasin. Mulla oli ollut jo pidemmän aikaan etova olo, kunnes yks päivä ajelin töihin päin ja ajattelin vaan koko matkan, että en pysty olee enää kauaa oksentamatta. Tunnin mä sinnittelin töissä ja lähdin apteekin kautta kotiin. Kotona tein raskaustestin ja kaks viivaahaan siihen tuli! Jännityksellä jäin uutiseni kanssa odottelemaan miestäni saapuvaksi töistä kotio.
Mulle alkuraskaus ei ollut todellakaan loistokasta aikaa. Olin jatkuvasti huonovointinen ja todella väsynyt. Ajattelin, että loppuuko huono oloni ikinä. Olen tottunut olemaan melko energinen ihminen, joka jatkuvasti touhuaa jotain. Jos ei muuta niin laittaa kotia kuntoon ja siivoaa. Syksyllä pari kuukautta meni aikalailla sohvan pohjalla maaten. Töissä pystyin hampaat irvessä käymään... vaikkakin sieltäkin jouduin muutaman päivän olemaan pois. Minua etoi hajut, joista olin ennen raskautta nauttinut... Oksennusrefleksin minussa sai aikaan mm seuraavat hajut: kahvi, banaani, yksi tietty huuhteluaine, tupakka, mieheni käyttämä partaöljy, omenan tuoksuinen käsirasva ja kesällä ostamani shampoo ja hoitoaine.
Varattiin kesällä syyskuuksi parin yön reissu Gdanskiin. Varaushetkellä emme olleet vielä tietoisia raskaudestani. Olin todella stressaantunut, että miten tulen pärjäämään reissun päällä. Matka meni suht mallikkaasti ja oloni oli ihmeellisen hyvä reissun ajan. Päästyämme reissusta kotiin, oksenteluni jälleen jatkui.
Pahimman pahoinvoinnin aikaan mun ruokavalioni koostui lähinnä mehujätskeistä ja Viiliksistä. Näiden jälkeen mä himoitsin jatkuvasti Hesburgerin mättöä tai grilliruokaa. Nykyisin en enää pysty kuvittelemaankaan syöväni makkaraperunoita. Yritin hallita pahoinvointia kaikin mahdollisin konstein. Söin päivittäin matkapahoinvointiin tarkoitettua lääkettä (Postafenia) ja käytin Sea-Band -pahoinvointirannekkeita. Voi olla, että näistä konsteista oli pieni apu huonovointisuuteeni, mutta varmaksi en mene sanomaan. Muutaman viikon syötyäni Postafenia, apteekissa sanottiin, että se ei sovellu käytettäväksi raskauden aikana. Siihen loppui sen lääkkeen syöminen. Ps. mulle oltiin suositeltu Postafenia hoitohenkilökunnan toimesta.
En muista tarkkaan milloin huonovointisuuteni loppui, mutta olen niin onnellinen, että se ei kestänytkään koko raskautta, vaikka sitä pelkäsinkin. Vaikka hemoglobiini ja verenpaine ovat molemmat olleet tosi matalia, minulla on silti ollut taas energiaa ja intoa tehdä asioita ja olen pystynyt myös nauttimaan raskausajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti