Nainen kauneimmillaan raskaana?

Moikka!

Usein sanotaan, että nainen on kauneimmillaan raskaana. Usein myös kuulee sanottavan, että raskaana oleva nainen hehkuu, tuntee itsensä naiselliseksi ja hiukset kiiltää ja ovat täydelliset... Pakko sanoa, että omalla kohdallani tämä ei ole tuntunut pitävän todellakaan paikkaansa. 

Sanotaanko vaikka niin, että raskaus ei ole millään tavalla kohottanut ainakaan minun itsetuntoani. Heti raskauden alkupuolella rupesin turpoamaan ja minusta tuntui lähinnä siltä, että olen maahan rantautunut hylje. Vaatteet rupesivat puristamaan muualtakin kuin vatsan kohdalta ja peilikuvani ei saanut minua ainakaan hymyilemään.

Alkuraskaudesta söin melko epäterveellisesti, mutta todella vähän, koska oksensin kaiken mitä sain syötyä. Kun oloni parani, rupesin taas syömään todella säännöllisesti, terveellisesti ja aloin taas nauttimaan ulkoilusta. Tästä huolimatta painoni on noussut kovalla vauhdilla. Minä ahdistun vaa'an lukemista joka kerta, kun siihen pirun laitteeseen pitää astua. Olen yrittänyt vakuutella itselleni, että tämä on vain väliaikaista ja äkkiäkös sitten synnytyksen jälkeen pääsen takaisin lähtöpainooni. 

Kyllä minusta jo viimeistään tässä vaiheessa huomaa, että olen raskaana, mutta ärsyttää kun nuo vaa'alla näkyvät kilot ovat kerääntyneet ympäri vartaloani ja joka paikkaa turvottaa.

Tiedän, että usein puhutaan raskausajan olevan naisen ihaninta aikaa. Minä en valitettavasti pysty olemaan samaa mieltä. Tottakai olen erittäin kiitollinen meidän tulevasta pienestä ja erittäin onnellinen, että meille on tämä pienokainen suotu, mutta tästä itse raskaana olemisesta minun on ollut vaikea nauttia.... Tiedän, että on inhottavaa murehtia näin pinnallisista asioista, mutta uskon, että en ole ajatuksieni kanssa yksin, joten siksi halusin hieman avata näitä negatiivisiakin tuntemuksia tänne blogiin.

Huhh... Olipas mukava hieman avautua näistä raskauden huonoista puolista! Onko muilla ollut samoja fiiliksiä? Nyt pitää vain ajatella, että todella hyvän asian puolesta tässä turvotaan.

Uskon, että, kun huhtikuu koittaa ja saan  pienokaisen syliini, niin millään muulla ei ole enää väliä ja olen vain todella kiitollinen meidän pienestä ihmeestä. Olisipa jo huhtikuu ja saisin meidän pienen pojan syliini 💙.

Isyyspakkaus

Tervehdys!

Päätin muutama viikko sitten, että haluan tehdä miehelleni isyyspakkauksen. Odotusaikanahan äitiin kohdistuu paljon huomiota ja esimerkiksi äidin vointia kysellään usein, joten oli mukava kehittää tulevalle isällekin jotain! 

Yritin etsiä keskustelupalstoilta ja blogeista ideoita, mitä isyyspakkaukseen olisi kiva ostaa. Aluksi oli vaikea keksiä pakkaukseen sisältöä, mutta sitten ideoita rupesikin pursuamaan jo aivan liikaa, joten oli pakko hieman karsia idealistaani. Lopulta päädyin ostamaan muutamia kivoja juttuja, joista tiedän mieheni pitävän ja jotain kivaa ja käytännöllistä myös tulevalle pienokaisellemme. 

Isyyspakkaukseen valikoitui:

          ➧ I♥dad -paita

          ➧ Vauvan sukkia 

          ➧ Baby wipeseja

          ➧ Vauva omistajan opas -kirja

          ➧ Collegepaita + trikoohousut vauvalle

          ➧ Battery

          ➧ I♥Isä -suklaalevy

          ➧ Pari suklaapatukkaa

          ➧ Sisu-aski

          ➧ Sipsejä

Ylläoleva kirja mun oli jotenkin pakko saada pakkaukseen mukaan! Kirja on huumorilla varustettu, mutta asiallinen opas tuoreille vanhemmille. En haluaisi stereotypisoida, mutta tää kirja on juurikin tehty erityisesti miehille, mutta omastanikin mielestä kirjaa on ollut mukava tutkailla ja siellä on erittäin hyviä neuvoja näin ekaa lasta odottaville. Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa muillekin tuleville isille ja äideille!

Olin jotenkin harmissani, kun lähestulkoon mistään ei meinannut löytää esimerkiksi 'I love dad' -bodeja tai muita vauvan vaatteita. Tuntuu, että jossain vaiheessa kaupat olivat täynnä kyseisiä tuotteita. Ainoat bodyt, jotka tällä tekstillä löysin sisältyivät johonkin isompaan settiin, jossa oli sitten myös 'I love mum' -juttuja. Lopulta löysin paidan, jossa on 'I ♥ dad' -painatus, mutta paita on kokoa 80... No onneksi on sitten jo isompiakin vaatteita vauvan varalle, kun kaapit pursuaa jo 50-56 kokoisia pikkuvaatteita... hups. 

Saatuani isyyspakkauksen vihdoin koottua, innoissani annoin sen yksi ilta miehelleni. Hän oli kyllä erittäin yllättynyt ja iloinen pikkuylläristäni :) 

Meidän huhtikuinen

Terve!

En malta enää oottaa huhtikuuta ja meidän pienokaisen laskettua aikaa! Joulukuussa meillä oli rakenneultra, jossa saatiin kuulla, että meidän pienellä on kaikki hyvin ja me saadaan poika! 💙 Nämä ilouutiset kuultuani suuntasin heti vauvanvaateostoksille. Tähän saakka olin malttanut olla ostamatta mitään, mutta rakenneultrasta asti olen ollut ihan hulluna pieniin söpöihin vaatteisiin ja myös pienokaisemme huoneen sisustamiseen.

Nyt olen vihdoin itsekin tajunnut, että pitää himmata pienten vaatteiden ostoa, koska vauva kasvaa niin nopeasti, että jää pian puolet ostamistani vaatteista käyttämättä. Minulla on myös ihania ystäviä, joilta olen saanut paljon tarvikkeita ja vauvan vaatteita, jotka ovat heidän lapsilleen käyneet jo pieniksi. 

Malttamattomana odotan jo milloinka viitsisi ryhtyä vaatteiden pesurumpaan ja lajitteluun. Siinä on iso homma, mutta uskon, että nautin kun saan touhuta ja laittaa vauvan huonetta ja tavaroita käyttökuntoon. 

Tulevan pienokaisemme huonekin rupeaa pikkuhiljaa olemaan muuttovalmis! Pientä fiksailua ja pieniä hankintoja enää vailla. Teen huoneesta oman postauksen kunhan se on täysin valmis! Pakko silti sanoa, että minut tuntien se ei ole koskaan 100% valmis, vaan mieleni muuttuu jatkuvasti ja mieleeni paukahtaa uusia ideoita päivittäin... Mutta postauksen huoneesta teen kunhan olen edes vähän tyytyväinen sen hetkiseen lopputulokseen. 

Aamupahoinvointi, päiväpahoinvointi, iltapahoinvointi...

Hei taas!

Elokuun puolen välin jälkeen mä plussasin. Mulla oli ollut jo pidemmän aikaan etova olo, kunnes yks päivä ajelin töihin päin ja ajattelin vaan koko matkan, että en pysty olee enää kauaa oksentamatta. Tunnin mä sinnittelin töissä ja lähdin apteekin kautta kotiin. Kotona tein raskaustestin ja kaks viivaahaan siihen tuli! Jännityksellä jäin uutiseni kanssa odottelemaan miestäni saapuvaksi töistä kotio. 

Mulle alkuraskaus ei ollut todellakaan loistokasta aikaa. Olin jatkuvasti huonovointinen ja todella väsynyt. Ajattelin, että loppuuko huono oloni ikinä. Olen tottunut olemaan melko energinen ihminen, joka jatkuvasti touhuaa jotain. Jos ei muuta niin laittaa kotia kuntoon ja siivoaa. Syksyllä pari kuukautta meni aikalailla sohvan pohjalla maaten. Töissä pystyin hampaat irvessä käymään... vaikkakin sieltäkin jouduin muutaman päivän olemaan pois. Minua etoi hajut, joista olin ennen raskautta nauttinut... Oksennusrefleksin minussa sai aikaan mm seuraavat hajut: kahvi, banaani, yksi tietty huuhteluaine, tupakka, mieheni käyttämä partaöljy, omenan tuoksuinen käsirasva ja kesällä ostamani shampoo ja hoitoaine. 

Varattiin kesällä syyskuuksi parin yön reissu Gdanskiin. Varaushetkellä emme olleet vielä tietoisia raskaudestani. Olin todella stressaantunut, että miten tulen pärjäämään reissun päällä.  Matka meni suht mallikkaasti ja oloni oli ihmeellisen hyvä reissun ajan. Päästyämme reissusta kotiin, oksenteluni jälleen jatkui. 

Pahimman pahoinvoinnin aikaan mun ruokavalioni koostui lähinnä mehujätskeistä ja Viiliksistä. Näiden jälkeen mä himoitsin jatkuvasti Hesburgerin mättöä tai grilliruokaa. Nykyisin en enää pysty kuvittelemaankaan syöväni makkaraperunoita. Yritin hallita pahoinvointia kaikin mahdollisin konstein. Söin päivittäin matkapahoinvointiin tarkoitettua lääkettä (Postafenia) ja käytin Sea-Band -pahoinvointirannekkeita. Voi olla, että näistä konsteista oli pieni apu huonovointisuuteeni, mutta varmaksi en mene sanomaan. Muutaman viikon syötyäni Postafenia, apteekissa sanottiin, että se ei sovellu käytettäväksi raskauden aikana. Siihen loppui sen lääkkeen syöminen. Ps. mulle oltiin suositeltu Postafenia hoitohenkilökunnan toimesta. 

En muista tarkkaan milloin huonovointisuuteni loppui, mutta olen niin onnellinen, että se ei kestänytkään koko raskautta, vaikka sitä pelkäsinkin. Vaikka hemoglobiini ja verenpaine ovat molemmat olleet tosi matalia, minulla on silti ollut taas energiaa ja intoa tehdä asioita ja olen pystynyt myös nauttimaan raskausajasta. 

Ensimmäinen postaus

Tervehdys!

En olisi uskonut, että jonain päivänä oikeasti avaan tietokoneen sillä ajatuksella, että perustan blogin. Olen miettinyt blogin aloittamista vuosien varrella monen monta kertaa, mutta aina se on syystä tai toisesta kuivunut kasaan ennen kuin on alkanutkaan. Nyt uskon, että oikea aika on koittanut ja motivaationi blogin perustamiseen on huipussaan!

Olen 26-vuotias tuleva äiti Satakunnasta. Asumme avomieheni kanssa kerrostalokolmiossa ja innolla odotamme perheenlisäystä saapuvaksi. Meille on nimittäin tulossa kevätvauva!

Blogini tulee käsittelemään minun vuoristoratamaista raskausaikaani, vauva-arkeen valmistautumista ja  h-hetken koittaessa, myös sitä itse vauva-arkea.

Tästä se nyt alkaa, ensimmäinen blogini. Katsotaan mitä tästä tulee! Blogini ulkoasu tulee varmasti vielä muuttumaan ajan saatossa, mutta olen näköjään poropeukalo, joten näillä mennään nyt alkuun. Jos postaukseni herättää ajatuksia, kysyttävää tai ihmetystä, otan mielelläni vastaan palautetta ja muita kommentteja. Postausideoita saa heittää myös kehiin, jos sellaisia tulee mieleen.

Tervetuloa mukaan!